keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2009

Kolmen kuukauden etappi

Polvileikkauksesta on kohta kolme kuukautta, ja maanantaina kävin lääkärillä kolmen kuukauden näytöllä. Viime viikkoina minua on vaivannut se, että polvessa on edelleen kipuja kun sitä rasittaa, ja lisäksi turvotusta on jonkin verran. Tästä lääkärille jutellessani tämä muistutti, että sinne on porattu poralla pari reikää joihin on laitettu siirrejänne, joten kyllä se vain ottaa aikansa että kudokset paranevat. Niin kai se sitten on. Kävin samana päivänä myös fysioterapeutilla, ja tämäkin vakuutti, että kyllä kivut vielä tässä vaiheessa kuuluvat asiaan. Pakko se on kai hyväksyä sitten. Onneksi levossa tai edes normaalissa kävelyssä ei kipuja tule.

Lääkäri oli kaikin puolin sitä mieltä, että toipuminen ja kuntoutus ovat sujuneet erittäin hyvin. Polven liikeratakin on nyt täysi, mitä sekä lääkäri että fysioterapeutti kovasti ihastelivat. Se onkin sellainen asia, jossa edistyksen todella huomaa. Ensimmäisellä fysioterapiakäynnillä vikko leikkauksen jälkeen polvi taipui juuri ja juuri sen 110 astetta joka vaaditaan pyöräilyyn, mutta nyt menee 150 astetta ihan kevyesti. Vielä pari viikkoa sitten 150 astetta onnistui kun vähän väkisin teki, mutta nyt polvessa ei tunnu mitään jäykkyyttä ääriasennossakaan. Ja tuo 150 astetta siis tarkoittaa sitä, että kantapaa osuu pakaraan.

Seuraavaksi kuntoutus jatkuu Seattlessa. Siellä on vielä aika viileää, mutta siitä huolimatta pyöräily siirtyy nyt ulos. Ja sekös mieltä piristää, sillä on se nyt aina mukavampaa että polkiessa maisema vaihtuu. Myös lenkkeily olisi nyt sallittua, ja varmaan sitäkin täytyy jonkin verran harrastaa, vaikka fysioterapeutti olikin vähän sitä mieltä, että ei sitä kannata väkisin jos ei maistu, koska pyöräily on ihan riittävää treeniä. Joka tapauksessa tätä silmällä pitäen testasimme juoksumatolla miten juoksu sujuu, ja hyvinhän se sujuu. Toki se aiheutti kovemmassa vauhdissa lievää kipua, mutta ei sen ihmeempää. Juoksumatolla en muuten ollutkaan aiemmin juossut, ja täytyy kyllä sanoa, että se on ehkä typerintä hommaa mitä olen koskaan kokeillut.