Lisää fysioterapiaa

Maanantaina oli sitten taas pitkästä aikaa käynti fysioterapeutilla. Siellä käytiin läpi suunnilleen tutut kuviot. Oikeastaan ainoa ihan uusi asia oli yksi uusi venytys, jonka pystyy tekemään nyt kun polvi taipuu lähes täyden matkan.

Viime aikoina onkin ollut vähän turhautunut olo siitä, että tuntuu että polvessa ei oikein tapahdu muutosta mihinkään suuntaan. Kovasti on treenattu, mutta edelleenkään ei esimerkiksi polven koukistaminen pelkällä vasemmalla jalalla seistesää ei juurikaan onnistu. Kun fysioterapeutin kanssa koitettiin, hirveän värinän ja tärinän säestämänä sain sentään vähän liikettä, mutta jo pienessä kokussa tuli sen verran kipua, että pidemmälle ei voinut yrittää. Se kipu toki hävisi heti kun lopetin koukistamisen yrittämisen.

Toisaalta arkielämässä polvi vaivaa koko ajan vähemmän ja vähemmän. Se tosiaan taipuu kaikenlaisiin asentoihin, eikä enää pitkään aikaan ole tarvinnut juurikaan kiinnitää huomiota siihen millaisissa asennoissa istuu tai makaa. Myös kävelyvauhdin kiihdyttäminen ja jopa muutaman juoksuaskeleen ottaminen sujuu sen enempää asiaa ajattelematta.

Portaiden kävely on kylläkin edelleen aika nykivää ja huojuvaa, etenkin alaspäin tullessa. Kun oikea jalka on menossa alas, vasen jalka ei tietyn pisteen jälkeen enää pysty hallitsemaan tilannetta, ja oikea jalka tulee vauhdilla portaalle. Hieman paradoksaalisesti pystynkin tulemaan portaita alas ihan normaalin näköisesti kun vaan pidän ripeää lähesä juoksevaa vauhtia, mutta hidas eteneminen on myrkkyä.

Talviurheilun puutostilassa

Nyt kun on ollut useamman viikon kunnon talvikelejä, huomaan kuinka paljon kaipaan laskettelemaan. Tai yleensäkin talviurheilua. Oikein ottaa päähän viikonloppuisin katsella lumista maastoa ja sopivaa pikkupakkasta näyttävää lämpömittaria. Pulkkamäki kummipojan kanssa ei oikein pelasta, koska en uskalla itse mennä pulkkaan. Vaikka hauskaa muuten onkin.

Karuinta on, että välillä iskee uskonpuute sen suhteen että polvesta vielä laskettelukuntoinen tulee. Olisi kamalaa, jos minulta tuo harrastus vietäisiin! Kun seison pelkän vasemman jalan varassa ja yritän koukistaa polvea, edelleenkään ei tapahdu mitään. Ei kertakaikkiaan mitään. Jalkaprässissä toki saan pelkän vasemman jalan treenissä liikettä aikaiseksi omaa painoani huomattavasti pienemmillä painoilla, mutta kyllä siinäkin tulee väsy ihmeen nopeasti.