Kuntosalirutiini

Olen vihdoinkin saanut myös saliharjoitteluun sopivan rutiinin päälle. Viimeisen viikon aikana olen nimittäin tehnyt täyden saliharjoituksen tahdissa maanantai-keskiviikko-lauantai-maanantai. Tavoite on käydä joka toinen päivä, mutta aina silloin tällöin tästä tahdista voi päivän verran lipsua. Jalkaprässi tuntuu olevan tehokkain harjoitusmuoto, ja siinä olen alkanut jo pikkuhiljaa nostamaan painoja ja lisäämään sarjojen määrää. Täytyy nyt pitää vain maltti päällä etten tee liikaa tai liian kovilla painoilla. Välipäivinä poljen kotona kuntopyörää ja teen joitakin muita kevyitä harjoituksia.

Parhaiten kuntoutumisen etenemisen huomaa portaita kävellessä. Esimerkiksi tänä aamuna rappukäytävän lyhyiden portaiden tuntui lähes normaalilta. Tosin iltapäivällä kun kävelin töissä huomattavasti pidemmät portaat, tunne oli portaiden yläpäässä kyllä ihan toinen. Välillä tuntuukin että kuntoutuminen etenee hienosti, mutta toisinaan iskee epätoivon tunnelma, kun tajuaa miten ihan perusasiat ovat edelleen hyvin hankalia tai kivuliaita. Tänään esimerkiksi kokeilin, mitä tapahtuu kun ottaa lasketteluasennon, siis polvet hieman koukkuun, ja alkaa siirtämään painoa eri puolille. Eipä tarvitse kuvitella, että vasemmalla jalalla pystyisi vielä pitkään aikaan kanttaamaan suksea. Onneksi tavoitteet on asetettu vasta ensi marraskuulle.

Kolmen viikon päästä on seuraava käynti fysioterapeutin juttusilla. Sen jälkeen alkaakin kai pikkuhiljaa juoksuharjoittelu. Saapa nähdä miten paljon se sitten sattuu. Toisaalta kolmessa viikossa polvelle ehtii vielä tapahtua ihmeitä.

Fysioterapiaa

Tänään oli sitten kolmas fysiterapeutilla käynti. Ihmeitä ei ole tapahtunut: polvi on päivä päivältä parempi, mutta mitään ihmeellisiä harppauksia ei parantumisessa ole tapahtunut. Yksi positiivinen yllätyskin tänään ilmeni, sillä yllätyksekseni pystyn nyt oikealla eli terveellä jalalla seistessäni koukistamaan vasemman jalan niin että saan nilkasta kiinni. Tätä yritettiin viimeeksi kolme viikkoa sitten, eikä silloin oltu edes lähellä.

Toisaalta ihan kaikki mitä yritettiin ei onnistunut. En esimerkiksi pysty koukistamaan vasenta polvea juuri ollenkaan kun seison pelkän vasemman jalan varassa. Tuntuu tosi friikiltä, kun oikein mitään ei tapahdu vaikka kuinka yrittää. Pelkällä oikealla jalalla pääsee toki helposti istuvaan asentoon asti.

Seuraava käynti on kuukauden päästä, ja voi olla, että se jää viimeiseksi. Fysioterapeutilla kun ei kohta ole enää mitää annettavaa. Tavallaan ei ollut tänäänkään, sillä mitään aivan uutta ei nyt aloiteta. Hyötyä käynnistä kyllä oli, sillä treeniohjelmaan kaikenlaista pientä säätöä ja sain muutenkin monia hyödyllisiä pikkuvinkkejä.

Lääkärin jälkitarkastus

Perjantaina oli sitten vihdoinkin lääkärin jälkitarkastus. Menin tarkastukseen luottavaisin mielin, enkä joutunutkaan pettymään. Lääkäri komensi hoitpöydälle makaamaan, ja testasi polven toiminnan. Siirre kuulemma toimii niin kuin pitääkin. Ja siltähän minusta on tuntunutkin: jalka tuntuu vakaalta. Seuraavan kerran nähdään parin kuukauden päästä.

Tällä välin olen aloittanut kuntopyöräilyn, jota olen harrastanut kevyellä vaihteella 12 minuuttia lähes joka päivä. Jalkaprässi sen sijaan on jäänyt aloittamatta muunmuassa sairastelun takia, mutta sitä olisi tarkoitus kokeilla alkavalla viikolla. Harjoittelun seurauksena polveen on palannut pieni turvotus, mutta se on lääkärin mukaan aivan normaalia. Lisäksi minulla on myös ollut pientä takareiden jäykkyyttä, mutta sekin on kuulemma täysin asiaan kuuluva ilmiö. Muuten jalka on mennyt koko ajan parempaan suuntaan. Muun muassa lattialle meneminen onnistuu jo paljon paremmin. Portaissa käveleminen on tosin edelleen melko vaikeaa ja hieman kivuliastakin. Toivottavasti se tästä treenillä pikku hiljaa helpottuu. Juuri nyt tuntuu kuitenkin aika uskomattomalta, että viiden viikon päästä pitäisi jo aloittaa juoksutreeni.

Viimeksi otsikoin kirjoitukseni "Positiivisella mielellä". Nyt kun on ollut pari melko aurinkoista viikonloppua putkeen, on pakko myöntää, että tuntui aika pahalta ettei päässyt laskettelemaan. Ilman laskettelua ulkoiluharrastukset ovat talvella minulla kyllä aika vähissä.