Nyt kun on ollut useamman viikon kunnon talvikelejä, huomaan kuinka paljon kaipaan laskettelemaan. Tai yleensäkin talviurheilua. Oikein ottaa päähän viikonloppuisin katsella lumista maastoa ja sopivaa pikkupakkasta näyttävää lämpömittaria. Pulkkamäki kummipojan kanssa ei oikein pelasta, koska en uskalla itse mennä pulkkaan. Vaikka hauskaa muuten onkin.
Karuinta on, että välillä iskee uskonpuute sen suhteen että polvesta vielä laskettelukuntoinen tulee. Olisi kamalaa, jos minulta tuo harrastus vietäisiin! Kun seison pelkän vasemman jalan varassa ja yritän koukistaa polvea, edelleenkään ei tapahdu mitään. Ei kertakaikkiaan mitään. Jalkaprässissä toki saan pelkän vasemman jalan treenissä liikettä aikaiseksi omaa painoani huomattavasti pienemmillä painoilla, mutta kyllä siinäkin tulee väsy ihmeen nopeasti.
12 viikkoa - lenkille
16 vuotta sitten
1 kommentti:
En minäkään pääse tänä talvena ollenkaan suksille, vaikka kelit ovat paljon paremmat kuin viime talvena. Surkeaa ja kurjaa, kieltämättä.
Pulkkaan sentään pääsen vielä ja poikakin mahtuu, vaikka maha on koko ajan enemmän ja enemmän tiellä.
Lähetä kommentti