Leikkauksen toinen vuosipäivä

Tänään on polvileikkauksen toinen vuosipäivä, joten on hyvä aika päivittää vähän kuulumisia.

Polven kanssa menee hyvin. Itse asiassa oikeinkin hyvin. Vielä keväällä muistan että polvi oli mielessäni joka päivä, mutta nyt vain harvoin. Ei se toki ihan entisensä ole, mutta hyvin lähellä kuitenkin. Yhdellä jalalla seisominen ja polven koukistaminen on ollut minulla sellainen perustesti tilanteen etenemisestä, ja nyt molemmilla jaloilla pääsen lähes samaan. Toki vasen eli leikattu polvi tuntuu ääriasennossa oudommalta, mutta ei se oikeakaan ihan kivuton ole.

Olen myös huomannut usein lähetäväni juoksemaan sen enempää ajattelematta polveani. Hyvä merkki sekin. Osin tässä on kyse siitä, että polvi on parempi kuin vielä vaikkapa puoli vuotta sitten, ja osin siitä, että olen tottunut siihen millainen se on. Pääasiahan on, että se ei haittaa arkea, ja lähes yhtä tärkeää on se, että se ei estä harrastuksia.

Niistä puheen ollen, laskettelukausikin on alkanut ja rinteeseen tekisi mieli. On vain ollut muita menoja ja kiireitä, niin en ole ehtinyt. Muita esteitä ei ole. Tämän kauden jännityksen kohde on se, miten sujuu kaksi peräkkäistä laskettelupäivää. Viime kaudella se oli vielä vähän turhan rankka juttu.