Polvi paranee

Olen nyt ollut Seattlessa nelisen viikkoa, ja tuntuu siltä että polven kanssa menee koko ajan paremmin ja paremmin. Kun ensimmäistä kertaa hyppäsin täällä polkupyörän selkään, polkeminen vähänkään isommalla vaihteella tai jyrkemmässä ylämäessä tuntui hieman epävarmalta, mutta nyt jo oikein nautin siitä kun vasemmalla jalallakin voi ihan kunnolla puristaa kun pitää saada lisää vauhtia tai selviytyä tiukasta ylämäestä. Silti minusta tuntuu, että pyöräilyä pitäisi harrastaa enemmän. Useimpina päivinä en ole polkenut muuta kuin vajaan parin kilometrin työmatkan edes takaisin.

Lenkkeilyä en ole aloittanut lainkaan. Pari kertaa olen koittanut ottaa juoksuaskelia kylmiltään, ja se ei ole tuntunut kovin hyvältä, mutta viime viikonloppuna kun olin aavikolla haikkaamassa, otin muutamia juoksupyrähdyksiä, eikä kevyt lenkkivauhti tuntunut lainkaan pahalta tai edes mitenkään erityiseltä. Tosin vaudin kiristäminen ei sitten tuntunutkaan yhtään hyvältä ajatukselta.

Ja noita tasaisen maan haikkeja olen siis tehnyt. Viime viikonlopun aavikkohaikki oli noin yhdeksän kilometrin mittainen, ja se ei rasittanut polvea lainkaan. Pahemmissa kivikoissa kävely hieman hirvitti, sillä parissa paikassa olisi ollut helppo teloa itsensä pahastikin. Olisi nimittäin ollut aika jyrkkä pudotus suoraan järveen. Sitä edellisenä viikonloppunakin tuli saman verran kävelyä maastossa.

Sen sijaan pitkien työpäivien päätteeksi työtuolista seisomaan noustessa polvi on tuntunut hieman jäykältä. Sellaista se on istumatyöläisen arki, varsinkin kun täällä maailmalla tulee istuttua pitkiä päiviä. No, polvi kyllä tokenee nopeasti, vain muutama kävelyaskel siihen tarvitaan, joten ei ole mitään syytä olla huolissaan.

Lisäksi alan saada polvea koukistumaan pelkällä vasemmalla jalalla seisoessa. En nyt sentään ihan istumaan saakka pääse, mutta tuntuu siltä, että ei enää niin kovin paljoa puutukaan.