Vuoristohaikki

Sunnuntaina tuli sitten kokeiltua, miten polven kanssa pääsee vuorelle. Vastaus on että ihan hyvin. Haikki oli toki lyhyt, vain 2 kilometriä ylös ja samaa reittiä takaisin alas, mutta polku oli varsin jyrkkä. Korkeuseroa oli nimittäin 300 metriä, eli kaltevuus oli keskimäärin 15 prosenttia. Se on paljon se.

Siitä huolimatta polvi ei varsinaisesti vihoitellut ollenkaan. Alas tullessa tosin vasemman jalan lihaksissa tuntui lievää pistävää kipua, mutta se oli aika lievää. Kuitenkin oli ihan hyvä että reissu ei tuon pidempi ollut. Ja täytyy myös todeta, että ylös mennessä oikea eli terve jalka väsyi ennen vasenta, joten kaipa sitä tuli vaistomaisesti rasitettua enemmän.

Haikilta kotiuduttuani kävin vielä pyöräilemässä. Tuntui siltä, että 20 kilometrin lenkki melko mäkisessä maastossa vain toimi hyvänä verryttelynä polvelle. Tosin tänä aamuna herätessäni jalat tuntuivat aika jäykiltä, joten kyllä eiliset rasitukset sentään jossakin tuntuivat. Sillä ei kuitenkaan välttämättä ole mitään tekemistä polvileikkauksesta toipumisen kanssa.