Laskettelemassa

Tänään sitten lopulta uskaltauduin kokeilemaan laskettelua. Koko talven on ollut mielessä, että pitäisi vain mennä, mutta kaipa se on ollut pelko siitä että homma ei onnistu joka on saanut jättämään väliin. Polvi ei nimittäin edelleenkään ole mitenkään kivuton ja rutinaton, eivätkä lihaksetkaan ihan entiseen tapaan toimi. Toinen syy on toki ollut se, että vapaa-ajasta on ollut puutetta.

Lopulta sain sysäyksen lähteä mäkeen, kun huomasin että Tampereen rinteiden "kymppitiistait" ovat edelleen voimassa. Nimi periytyy markka-ajalta, mutta nykyisin tunnin laskettelun hinta on kymppitiistaisin kaksi ja puoli euroa. Niinpä tämä oli paras mahdollinen tapa testata laskettelua: rinne on 20 minuutin ajomatkan päässä kotoa ja laskettelu on siis lähes ilmaista.

Niinpä suuntasin tänään töiden jälkeen Mustavuoreen. Jännitys suksia jalkaan laittaessa oli suuri, mutta jotenkin minulla oli kuitenkin sellainen varma olo, että kyllä tämä hyvin menee. Ja niin menikin. Tottakai polvessa tuntui lievää kipua, mutta ei mitään ihmeellistä. Ja se tuntui enimmäkseen lihaskivulta. Ensimmäisen laskun alkaessa hoin mielessäni, että varovasti varovasti, mutta parin laskun jälkeen laskin jo ihan täyttä vauhtia. Toki vasemman eli leikatun jalan ollessa alarinteen puolella kantin painaminen rinteeseen ei ollut ihan niin luontevaa kuin normaalisti, mutta eiköhän sekin ala luonnistua kun tätä taas alkaa harjoitella. Ja kyllä minä toki kantin päällä laskin sitä luistattamatta myös vasemman suksen ollassa alarinteessä. Kaiken kaikkiaan laskeminen sujui ihan vanhasta muistista. Ja kyllä vain laskettelu on taas tosi hienoa.

Polvea paljon suurempi ongelma minulle oli se joka iskee aina kauden avauksessa: jalkapohjiin sattuu ihan älyttömästi. Polven puolesta olisin laskenut aivan tauotta koko tunnin, mutta jalkapohjien takia pidin tauot niin että laskuja tuli 1+2+3. Kuusi laskua pikkurinteessä nyt ei ole suuri määrä, mutta kyllä tämä sen lupasi, että lasketteluharratukseni jatkuu. Pari seuraavaa viikonloppua on jo täynnä muuta ohjelmaa, mutta niitä seuraavina parina viikonloppuna ajattelin mennä Himokselle laskettelemaan. Ja kaipa sitä täytyy jatkaa harjoittelua myös Mustavuoren tai Hervannan kymppitiistaisin. Tunti tai pari riittää kyllä noissa rinteissä vaikka polvi olisi täysin kunnossakin.

Edellisestä laskettelukerrasta olikin ehtinyt vierähtää jo lähes kaksi vuotta, sillä edellinen kerta oli huhtikuussa 2008. Yksi kausi jäi siis kokonaan väliin, ja kyllähän tämäkin kausi on jo pitkällä. Nyt suunnitelmissa on kotimaan laskettelun lisäksi laskureissuja Washingtonin osavaltiossa sekä parin päivän laskettelureissu Utahiin. Se motivoi treenaamaan kotimaassa ennen kuin kyseinen kuuden viikon reissu Seattleen alkaa.