Ilman eturistisidettä voi elää

Kirjoitin tänne blogiinkin aiemmin sen sekä lääkärini että internetin kertoman tosiasian, että ilman eturistisidettä voi aivan hyvin elää. Sunnuntaina totesin tämän aivan käytännössäkin, kun haikkasin vuoristossa noin viiden kilometrin matkan. Polvessa ei nimittäin tuntunut koko aikana mitään kipuja, ja nyt kun maanantai kääntyy iltaan, voin todeta että haikista ei tullut mitään jälkiseuraamuksia. Jalka on tuntunut koko ajan aivan samalta kuin muinakin päivinä. Tai itse asiassa lihakset tuntuvat vahvistuvan päivä päivältä.

Haikin reitti oli toki pääasiassa melko tasainen, ja pidin vauhdin hyvinkin hitaana. On silti hieno huomata, että huonollakin polvella voi sentään jotakin tehdä. Täytyy silti myöntää, että päätös aloittaa paluumatka syntyi, kun olin kävellyt hieman pidemmän ja jyrkemmän alamäkikohdan. Siinä vaiheessa nimittäin rikkinäisen jalan lihakset oivat jossakin ihme vapinatilassa, ja päätin että nyt ei kannata alaspäin enää haikata. Ylämäissä ja tasaisella jalka toki rauhottui heti.