Nyt sitä on sitten vähitellen alkanut hyväksyä tapahtuneen. Tosin aina välillä koko asia unohtuu, sillä polvi on täysin kivuton, ja pystyn kävelemään lähes normaalisti. Kotona en edes käytä kyynärsauvoja. Ainoa kipu tulee jalan jo alkaneesta kuntoutuksesta. Ennen leikkausta pitäisi nimittäin vahvistaa lihaksia, ja yrittää saada polven liikerata palautettua mahdollisimman normaaliksi. Varsinkin koukistuksen ääripäässä kipu on melkoinen, mutta kipu onneksi loppuu heti kun lopetan kuntoutusharjoituksen. Kuntourusmotivaation löytäminen on vaikeaa.
Onkin niin, että ilman eturistisidettä pystyisi aivan hyvin elämään. Vammani ei vaikuta normaaliin elämään oikeastaan millään tavalla. Jostakin internetin syövereistä luinkin, että vielä parikymmentä vuotta sitten eturistisidevammoille ei välttämättä tehty mitään. Todettiin vain, että nyt sinulla on sitten tuollainen polvi. Se on aika karua, sillä ilman eturistisidettä liikuntamahdollisuudet rajoittuvat kummasti. Mahdottomia ovat etenkin pallo- ja mailapelit sekä laskettelu.
Ilman pallo- ja mailapelejä pystynkin elämään seuraavat kuukaudet tuskatta, mutta laskettelukauden peruuntuminen ottaa päähän rankasti. Lisäksi potuttaa se, että ei pääse luontoon liikkumaan. Olin juuri USA:sta palattuani löytänyt Suomen kansallispuistot. Nyt jää haikkailu läheisissä Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistoissa hamaan tulevaisuuteen.
Nyt jännittää, miten tilanne muuttuu leikkauksen jälkeen. Minulle tehdään siirteestä uusi eturistiside, ja ilmeisesti polvi on leikkauksen jälkeen hyvinkin kipeä, eikä se taatusti toimi silloin yhtä hyvin kuin se toimii nyt. Edessä on paljon tuskaa sen eteen, että pääsee vielä harrastamaan liikuntaa.
12 viikkoa - lenkille
16 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti