Kuntoutusta

Viime päivät olen keskittynyt polven kuntouttamiseen. Ennen leikkausta kuvittelin että alussa vaadittavien liikkeiden teko olisi vaikeaakin, mutta vielä mitä. Helppoa tämä on kuin mikä. Ainoa ongelma on se, että olen tänään nukkunut niin paljon, että säännölliseksi suunnittelemani reenausrytmi ei ole oikein toiminut. Kännykkä hälyyttää neljä kertaa päivässä reenaamaan, mutta unien ajaksi otan toki puhelimen äänettömäksi.

Liikkeet ovat varsin yksinkertaisia. Ensimmäisessä yritetään makuuasennossa suoristaa leikattu polvi suoraksi. Ei se ihan yhtä suoraksi mene kuin ennen leikkausta, mutta aika lähelle kuitenkin. Se tässä on kuitenkin hyvää, että polvessa todella tapahtuu suoristumista kun sitä yrittää suoristaa, ja sen pitäminen suoristettuna vaaditut kymmenen sekuntia ei tunnu missään. Vielä pari viikkoa tapaturman jälkeenhän polvea suoristaessa polvessa ei tapatunut havaittavaa liikettä.

Toinen harjoite on jalan nostaminen maakuuasennossa suorana hieman ylös ja laskeminen hitaasti alas. Tämäkin onnistuu ilman tuskaa. Toki kun tuossa kokeilin samaa harjoitetta ehjällä jalalla, huomasin heti, että leikattu jalka rasittuu tässä ihan eri tavalla kuin ehjä. Mutta niin sen pitääkin. Kolmannessa sitten tehdään polven koukistelua. Tässä liikkeessä sitten jos saakin jonkinlaista kipua aikaiseksi, ja kieltämättä tästä syystä tätä liikettä tulee tehtyä kaikkein vähiten. Tiistaina on fysioterapeutin käynti, ja ajattelin että teen kipua aiheuttavia liikkeitä väkisin vain jos fysioterapeutti käskee. Ja kivulla siis nyt tarkoitan sellaista kipua, joka on enenmmän kuin sitä epämiellyttävää kipua jota aiemmin kuvailin.

Kotonahan tässä siis ollaan pääasiassa oltu. Eilen kuitenkin kävin tutkimusryhmän pikkujoulusaunalla, ja se oli kyllä varsin piristävä kokemus. En ollutkaan moneen päivään tavannut yli kahta tuttua ihmistä. Saunaan en tikkien takia saanut mennä ja oluen juontikin oli kipulääkityksen takia kiellettyä, mutta eiväthän nuo nyt loppujen lopuksi ole mitään kovin oleellisia asioita saunaillassa. Ilmestymiseni juhlapaikalle ilman kyynärsauvoja aiheutti melkoista hämmennystä joisskain työkavereissani, mutta pettymyksekseni kukaan ei vaatinyt näyttämään leikkaushaavoja. Sauvat oli minulla toki mukana, mutta jätin ne narikkaan, koska ei niitä sisätiloissa todellakaan tarvitse.