Tapaturmasta on nyt kulunut 10 viikkoa, diagnoosista 8 viikkoa ja leikkauksesta 3 viikkoa. Rikkinäisen polven kanssa elämisestä on tullut niin arkista, että ihan pelottaa kuinka tähän voisi tottua. Sekin tavallaan motivoi polven kuntoutukseen.
Arvioidut kuntoutusajat tuntuivat aluksi täysin murskaavilta. Nyt kun pahin on jo ohi, tunnelma on jo ihan toinen. Näillä näkymin kestää vaivaiset seitsemän viikkoa siihen, että pääsen juoksemaan. Se tuntuu todella vähältä. Kymmenen vuotta sitten tällainen kuntouttamisaikataulu olisi varmaankin ollut ihan täyttä tuskaa, mutta ikä tuo onneksi kärsivällisyyttä.
Aamulla mieleeni tuli asia, jonka unohdin eiliseen blogimerkintään kirjoittaa. Vielä pari viikkoa sitten nimittäin valittelin täälläkin, että pieni polvisärky on tehnyt yöunista katkonaista, mutta nyt ei ole enää moneen päivään ollut mitään uniongelmia. Nukun kuin murmeli.
12 viikkoa - lenkille
16 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti